Sinisen hetken taika on vastustamaton.
Siitä pitää osata nauttia, mutta siihen ei saa jäädä.
Liian kauan nauttiessaan löytää itsensä yllättäen pimeästä metsästä.

Voi miksi jäät?
Vaikka kylmä on niin, että pörheys on käsin kosketeltavaa.
Eikö etelässä olisi helpompaa?

Joulun tähti on syttynyt.
Hyvää joulua.
Oikein hyvää joulua.

Onhan tässä pimeydessäkin oma kauneutensa. 
Silti toivoisin lunta saapuvaksi.
Olen lopen uupunut kuratassujen pesemiseen.
 

Kesoilin voi nykyään löytää mitä kummallisemmista paikoista.
Onhan se hyvä, että lähipalvelut säilyvät maaseudulla.
En vain oikein ymmärrä miten tuonne vintille pääsee autonsa tankkaamaan.

Raunioina.
Palaneena.
Tuhkana.

Vuoristokoiran geenit.
Ne pyytävät kapuamaan isoille kiville.
Niiden kutsua ei voi vastustaa, eikä kiviltä avautuvaa maisemaa.

Jos olisin muurahainen tai mittarimato, katselisin maailmaa näin joka päivä.
Korkea taivas yllä.
Mahdoton matka alla.

 

Syksy.
Väriä.
Kauneutta.

Tuntuu omituiselta löytää Luojan signeeraus kotikulmiltaan.
Näinkö lähellä Hän on kulkenut maailmaa luodessaan?
Jättänyt kätensä jäljen.

Talvi saa tulla.
Minun käsiäni ei palele.
Ei kylmyys pääse läpi rakkaudella kudottujen silmukoiden. 

Tattiperhe oli päättänyt repäistä.
Repäistä juurensa irti maasta.
Olikohan se sittenkään viisasta?

Satumetsän keskellä voi kuulla peikkojen laulavan.
Laulavan laulua jonka kuuleminen on etuoikeus. 
Laulua, jonka kuuleminen on vaikeaa.

Pilvessä.
Sinitaivalla.
Väreillen.

Ukkonen.
Ukkonen!
UKKONEN!

Aamuisin ihmiset nousevat ylös. 
Koirat laskeutuvat alas.
Painavat päänsä ja ummistavat silmänsä nauttiakseen unen jälkilämmöstä.

Linna on hylätty.
Kuningatar on poistunut.
Vain tyhjyys on jäljellä.

Kauneinta maailmassa.
Lähimmäisen silmät.
Sinä hetkenä, kun häntä eniten kaipaat.

Se on puskissa makoilun aika nyt.
Tärkeintä on valita eniten marjoja sisältävä puska, työntyä sen läpi ja lopuksi heittäytyä päälle makaamaan.
Karvakaverin mukaan tämä on varmin tapa saada sähäkkää toimintaa muuten niin tylsiin puskahetkiin.

Samaa paria?
Eri paria?
Sukatonta paria.

Se on aina yhtä kummallista. 
On vaikea ymmärtää miten täysinäisestä 3 litran sangosta saa neljä litraa marjoja.
Elämän suuria mysteerioita.

Kesäfiiliksissä.
Kesätunnelmissa.
Kesää kokien kaikilla aisteilla.

Rakkauden imelyys oli tallattavissa.
Sen päälle olisi voinut astua.
Jos ei olisi kulkenut silmät auki.

Yhdessä päivässä olivat sen rakentaneet, uuden kaupunginosan keskelle tuttua ja turvallista. Uimahallista ja Siwasta parkkipaikkoineen aina ihmisten koteihin sieltä löytyi kaikki. Piti tarkkaan katsoa mistä kävelee, ettei eksy.

Ei sanottavaa.

Voisin jopa väittää niin.
Voisin uskaltaa sanoa.
Vie nyt vihdoin pois se kamera!

Riemua, rutistuksia ja riehumista.
Niistä on yhteinen aika tehty.
Ainakin silloin kun "serkut" tapaavat toisiaan.

Velmuilua.
Valmuilua.
Vilmuilua.

Kirkas aamukaste.
Kesäisen aamun parhaita puolia.
Paitsi, jos on kangaskengät jalassa.

Viikon lämpöaalto houkutteli ne esiin.
Nyt kylmyys iskee tuhoaan vasten kauneutta.
Kestäisivätpä ne, että saisimme syödä metsän kultaa myöhemmin.

Talviturkki on heitetty!
Kaveri näytti mallia ja kelluvat namit houkuttivat.
Löytyihän se viimekesän uimamuisti vielä mielen sopukoista.

Väriloisto tuli esiin nopeasti. 
Niin nopeasti, ettei siihen meinaa sopeutua.
Nyt sopeutumisvaikeuksien keskellä pitäisi osata nauttia.

Mikä P kasvaa nopeimmin?
Pentu vai puska?
Vai kenties takaosan...

Ristipäiset silmät.
Rautainen häntäluu.
Joskus itsestäkin siltä tuntuu.

DO.

NOT.

DISTURB.

Kevään pörröisin on sonnustautunut kaulukseen.
Juhlat ovat edessä päin.
Pian keltaiset torvet soivat.

Tavallinen aamu täynnä yllätyksiä.
Fasaaniherran kivulia peppusulkien menetys näin soidinaikaan on tietenkin harmittava.
Mutta onnellinen olen löytämästäni aarteesta.

Ensimmäistä kertaa moniin, moniin vuosiin.
Vielä sentään osasin!
Ja pulla...sehän maistuu parhaalta lämpiminä kylmän maidon kanssa.

Päivää herra sammakko!
Vai rouvako olet?
Hajun perusteella en oikein osaa päätellä.

Sieltä ne vihdoin putkahtivat!
Kevätauringot.
Pienet kevätauringot!

Okei, ei olisi saanut kuvata.
Mutta täytyyhän jotain todistusaineistoa saada elämän upeista hetkistä.

Minulla on siitä kuva, olen ollut siellä, olen elänyt.

Tulvillaan.
Täynnä.
Kohti kevättä.

Eron aika voi tuoda tullessaan hyvää. Lähtiessä sattuu, mutta palatessa katsantokanta on muuttunut. Siivet kantoivat sittenkin.

Kovan yrittämisen jälkeen on joskus mahdollisuus onnistua edes hiukan.
Herra Innostumattomasta voi saada edes tällaiset liikekuvat, kun jaksaa yrittää.
Paino sanoilla: kun jaksaa yrittää.

On tyttären suurinta onnea saada pitää lähellään maailman paras isä.
Sellainen, joka on rakkaudella kiedottu pikkurillin ympäri.
Sellainen, josta ei haluaisi luopua koskaan.

Nykyhetki ja tulevaisuus eivät ole sitä mitä menneisyys lupasi.
Eivät, vaikka niin toivoit.
Ihmisyys näytti kovat kasvonsa ja iski lujaa.

Neljä karvakuonoa lähti lenkille.
Löydätkö heidät kaikki?
Itsekään en tiedä missä se neljäs lymyilee.

Ehkäpä useiden metsässä lenkkeilijöiden sisällä kiehuu ja kuohuu.
Ehkäpä sisäisistä tunteista valuu pisaroita metsään.
Ehkäpä siksi metsän ojat muuttuvat pikkuhiljaa vulkaanisiksi väreiltään.