Anna sen soida!
Painele eteenpäin.
Ilolla ei ole rajoja.

He sanovat...vain hyvällä saat aikaan hyvää...vain rakkaudella saat rakkautta.
Uskokoon ken tahtoo.
Niin moni jää silti rakkaudetta.
 

Eteenpäin telmiessä kolahdus on väistämätön.
Iso pamahdus.
Ja matka jatkuu hymyssä suin.
 

Pennun pehmeyttä ja pyöreyttä vielä havaittavissa!
Luulin sen jo kadottaneeni ikiajoiksi.
Onneksi en kaikkea tiennyt. 

Mustavalkoiseksi muuttunut maailma.
Mielen mielestä värit ovat tarpeen.
Niinpä se toivoo parasta, odottaa ihmettä.

Kohti mennään vaikka ympärillä kuohuu.
Päämäärä on selvä ja katse siihen kiinnitetty.
Kivusta huolimatta kohti mennään.

Kevät tuntuu olevan keräilyn aikaa.
Vimma iskee aivan kaikkiin.
Tikut ja tavarat kelpaavat.

Huomaatko, saan taas signeerata kuvat kahdestaan?
Nuoruuden huumaa ja energiaa astui elämääni nurkan takaa.
Karvakaverin paikka on taas täytetty.

Kevättä kohti.
Vaikka sänkipeltoa pitkin.
Kyllä kevään täällä jo haistaa.

Iltakävelyllä se tuli vastaan.
Häntäänsä heiluttaen seinustaa nuuski.
Nenä punaisena syksyn tuoksuja tavoitteli. 

Minulla on ikävä.
Minulla on ikävä juuri sinua.
Tahdon tuntea pehmeytesi käsissäni.

Sen tietää tulevaksi, vaikka sitä haluaa loppuun asti väistää.
Yhdessä kuljettu taival päättyy kipuun ja suruun.
Kuudesta jalanjäljestä painuu hankeen ensi talvena vain kaksi.

Ai kotiinko?
Ehei!
Vastahan olemme tunnin täällä nautiskelleet.

Minä tiedän siellä olevan jotain.
Haistan sen.
Se on AARRE syvyyksistä!

Yksi myrsky ja sen kaatama yksi puu.
Siivoamatta jätettynä se alkaa kerätä virrasta ympärilleen kaiken, pienen ja suuren.
Näinkö tukkiutuu myös ihmisen elämän virta?

Harmautta.
Värittömyyttä.
Ja nyt sekaan hiukan vihreää.

Levätään yhdessä.
Ollaan lähekkäin.
Unohdetaan kaikki paha.

Päämäärättömänä.
Yksin.
Kylmässä.

Tiedottomuus.
Se on tilani iltapäivisin.
Onhan takana paljon kävelyä hangessa.

Välineet on huollettava säännöllisesti.
Kukin omalla tyylillään.
Huolellinen huolto takaa pitkän käyttöiän.