Tavallinen aamu täynnä yllätyksiä.
Fasaaniherran kivulia peppusulkien menetys näin soidinaikaan on tietenkin harmittava.
Mutta onnellinen olen löytämästäni aarteesta.

Ensimmäistä kertaa moniin, moniin vuosiin.
Vielä sentään osasin!
Ja pulla...sehän maistuu parhaalta lämpiminä kylmän maidon kanssa.

Päivää herra sammakko!
Vai rouvako olet?
Hajun perusteella en oikein osaa päätellä.

Sieltä ne vihdoin putkahtivat!
Kevätauringot.
Pienet kevätauringot!

Okei, ei olisi saanut kuvata.
Mutta täytyyhän jotain todistusaineistoa saada elämän upeista hetkistä.

Minulla on siitä kuva, olen ollut siellä, olen elänyt.

Tulvillaan.
Täynnä.
Kohti kevättä.